Terve taas pitkästä aikaa! En keksinyt muutakaan foorumia kaikkien aikojen kummallisimmalle unelleni, joten pistän sen tänne. Ihan vaan siksi, etten itse unohtaisi, kuinka kekseliäs voi ihmisen unimaailma olla.

Minulla oli viime yönä itsekseni todella hauskaa. Heräsin unesta, josta saisi melko lystikkään sketsin. Miten voisin saada alitajuntani työnnetyksi palkkatöihin, kun hereillä en ole läheskään yhtä hauska?

Näin seuraavanlaista unta:

Olin syntymäkaupungissani, jonkinlaisessa kauppakeskuksessa, asemalla tms. Minun piti löytää wc, koska minulla oli kova hätä.

Siellä vallitsi kova tungos. Muistan törmäilleeni ihmisiin ja kaikkein eniten minua häiritsi joukko venäläisiä(!) miehiä, jotka töytäilivät tungoksessa kovaäänisesti meluten ja häiriten kulkuani. Kun lopulta pääsin vessan luo, jono oli usean henkilön mittainen.

Mitä lähemmäksi vessanovea pääsin, sitä hirveämmältä näytti ympäristö. Ulostetta, sotkua ja käytettyjä terveyssiteitä lojui pitkin lattiaa.

Kun olin yhden henkilön päässä ovesta, luokseni saapui vanha homoseksuaali koulukaverini (mies), joka ensin kampasi hiukseni ja sitten ilmoitti, että kaulassani roikkuva turkoosi huivi oli aivan väärän värinen. Lopuksi hän äityi halaamaan minua niin pitkään, että pyysin häntä lopettamaan, koska perässämme jonottavat kymmenet ihmiset luulevat meidän pysähtyneen tien tukoksi vessan ovelle.

Päästyäni lopulta ovesta sisään näin vessan, jossa oli riveittäin vanhanaikaisia yläsäiliöllä varustettuja pyttyjä. Joka paikassa oli saastaa, sitä roikkui jopa säiliöiden päältä. Kahlasin eteenpäin lattialla lilluvassa sotkussa miettien, mihin uskaltaisin pyllistää.

Lopulta saavuin ovelle, jonka avattuani pääsin omakotitalojen ympäröimälle aukiolle. Keskellä aukiota oli mukava lasten leikkipaikka ja aurinko paistoi kesäisesti. Näin naisen, joka lojui sängyllä tms. talonsa luona. Kysyin häneltä, miten jouduin tänne, vaikka olin vain vessaa etsimässä.

- Juu, kyllä näissä kaikissa taloissa vessa on. Niitä vuokrataan kävijöille. Meillä maksaa käynti seitsemän euroa.

- Seitsemän euroa!

- Niin. Meillä on kaikki laitteet, kuten esimerkiksi massamittari.

- Ahaa… ? No, kai se sitten on maksettava. Seitsemän euroa?

- Asia selvä. Varaan sinulle huomiseksi ajan. Edelläsi jonossa on vain viisi henkilöä…

 

Siihen heräsin. Kiitollisena menin äkkiä vessaan, ilman vuorokauden jonotusta ja massan mittausta. (Minun  vai ulosteen, se jäi epäselväksi...)

 

 

 

Tukiaisen sisarukset, näädät ja KIUSAAMINEN
 
Tunnustan; olen päivittäin, monta kertaa, käynyt Hymy-lehden keskustelupalstalla seuraamassa nk. näätien keskustelua Johanna ja Julia Tukiaisen elämästä.

Lähes jokainen meistä tuntee Ilkka Kanervan teksti(seksi)viestikumppanin nimen. Naisen, joka käytti tilaisuutta hyväkseen, loi ”uran” ja sinnittelee nyt mahdollisesti sen loppumetreillä, koska kisakunto ei kestäkään.

Näädät, eli netissä KIUSAAJAT,  jaksavat pitää palstaa tämän onnettoman räpellyksestä elämän kivikkoisella tiellä. Samaan syssyyn sotkeutui Johannan pikkusisko; herkempi, hiljaisempi ja muutenkin heikompi hahmo.

Olen tullut siihen tulokseen, että nk. näätien joukkoon kuuluu lähes yksinomaan entisiä koulukiusaajia ja nykyisiä työpaikkakiusaajia. Itselläni on nimittäin paljon kokemusta kyseisestä joukosta. Keskustelemme lehdistössä kouluissa harjoitettavasta kiusaamisesta, mutta tämä nk. AIKUISTEN harjoittama kiusaaminen jää huomiotta. Tukiaisessa tämä porukka saa oivan uhrin: Itsensä kanssa kamppailevan, puolustuskyvyttömän naisen.

Näätien perusteluna toiminnalleen on Johannan oma pyrky julkisuuteen - mikä on kyllä totta. Miksi kuitenkin soppaan on sotkettu sisaret, veli, vanhemmat, kuollut isoäiti, vanhat ja nykyiset poikaystävät jne.?
Tiedän vastauksen: Johanna itse aloitti. Niin sanotaan myös esikoulussa, kun tulee riitaa.

Käsitykseni asioista perustuu monen kuukauden seurantaan. Samat ihmiset jaksavat jauhaa vanhoja epäonnistumisia, spekuloida tulevia kauhuja ja verrata haukkumisen kohdetta itseensä. Välillä saamme lukea pitkiäkin esityksiä kirjoittajan omasta tilanteesta.

Näistä oman tilanteensa purkajista olen löytänyt ainakin kolme ryhmää:

1. Sankarit: Oma elämä on alkanut huonoista lähtökohdista, mutta tässä sitä loistetaan. Uran huipulla tai ainakin lähellä.
2. Sankaritavikset: Ne, jotka oikeasti ovat harmaita taviksia, mutta silti Johannaa fiksumpia ja ennen kaikkea elämänsä paremmin hallitsevia.
3. Muita paremmat: Ne, jotka nyt vain ovat syntyneet korkeampaan ja sivistyneempään ihmisluokkaan.

Eikö tämä porukka koskaan katso peiliin? Kun kiusaamisen kohde saadaan hengiltä, alkaa säälittely: " Ei se ressu koskaan hallinnut elämäänsä." Että se porukka oksettaa. Tällaiset ihmiset ovat niitä, jotka sukujuhlissa kyttäävät toisten hauskanpitoa ja jälkikäteen raportoivat kaikki käänteet eteenpäin. Luonnollisesti itse ottavat vain "pari", jotta kukaan ei saa kiinni hulvattomuudesta.

Tunnen itse montakin tällaista muita parempaa ihmistä. Olen ollut koulukiusattu ja myös koulun tukihenkilö, joten minulla on kokemusta riman molemmilta puolilta. Tiedän, että kiusaamista ei koskaan saada täysin poistettua, koska me ihmiset nyt satumme olemaan luonnostamme tällaisia, mutta jokainen meistä voi vaikuttaa edes vähän:

• Puhu kiusaamisasioista ajoissa lapsellesi. Myös hän voi joutua uhriksi. Kerro,ettei asiaa tarvitse hävetä.
• Älä hyväksy kavereiden lajittelua millään perusteella.Mieti ja muuta omia asenteitasi.
• Älä lyö lyötyä. (Vaikka hän kuinka vielä nostaisi päätänsä.)

Suvaitsevampaa elämää jokaikiselle!

Tervehdys sinulle, jolla ei ole parempaa tekemistä kuin lueskella tätä!