Olen ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. En ole ikinä kirjoittanut yhtään riviä blogia ja päiväkirjaakin pidin viimeksi teini-iässä, joten suonet anteeksi aloittelijan virheet. Jotenkin vaan on mielessä kytenyt jo pidempään ajatus, että olisi mukava kirjoitella ajatuksiaan ylös.

 

Kukaan tuttavapiirissäni ei jaksa kohta kuunnella pohdintojani elämän kummallisuuksista, joten ajattelin löytää uhreja vähän kauempaa. Aviomieskin on sujuvasti oppinut myöntelemään ja sanomaan fiksuja välikommentteja ihan automaattisesti: Hmm. Aha. Joo joo. Ei ole totta! … Ja niin edelleen. Niin se keskustelu yleensä meillä etenee illan mittaan. Minä saan ajatukseni selväksi ja isäntä tietää viimeisimmät urheilutulokset, joita koko ajan sivusilmällä killitti.

 

Blogin nimi Mrs Murphy kertoo siitä, että minulle sattuu kaikenlaista. Välillä hassuja ja välillä vähemmän hassuja juttuja, joille en mahda oikeastaan mitään. Jos joku voi mennä pieleen, minulla se yleensä menee.

 

Tällä hetkellä pieleen menee se, että olen kolmatta kertaa mukana YT-menettelyssä. Satun tekemään sellaista työtä, joka on välttämätöntä asioiden pyörittämiseksi, mutta firmamme johto ei sitä arvosta. He huomaavat työmme tärkeyden vasta, kun viimeinenkin tukitoiminto on lakkautettu ja myyjät ja pomot tekevät paskahommat itse. Siitähän ei nimittäin tule mitään. Ihmiset kun tuppaavat siirtämään ikävät hommat muille tai sitten hamaan tulevaisuuteen. Meikäläisellä kun ei ole yhtään alaista, on ollut pakko opetella tekemään kaikki työt itse, tärkeysjärjestyksessä. Ei sen mukaan, mikä tänään sattuisi kivalta tuntumaan.

 

Käyn lähikaupungista käsin Helsingissä työssä (kunnes saan potkut) ja junamatkan aikana tarkkailen ihmisten ulkoasua ja käytöstä. Sieltä saattaa joskus tulevaisuudessa löytyä tekstin aihetta, kunhan taas oikein kyrsii.

 

Olen keski-ikäinen, miehellinen, perheellinen. Toinen lapsi jo maailmalla ja toinen teini-iässä. Yritän pitkien työpäivien lisäksi selvitä omakotitalon kotitöistä (=mahdoton yhtälö) ja harrastaa erilaisia käsitöitä. Luen vanhanaikaisia jännäreitä aina, kun vain ehdin ja pysyn hereillä. Siis sellaisia, joissa ei veri pahemmin roisku, vaan murhan uhri makaa siististi tyylikkäässä asussa takanedusmatolla.

 

Jotta paremmin selviäisi, millaisia sattumuksia minulle käy, kerron yhden:

 

Meillä oli kiireinen päivä tiedossa. Ensin johtoryhmän kokous ja heti perään toinen tilaisuus, jossa oli minulle aiemmin tuntemattomia asiakkaita mukana. Päivän pituus 13 tuntia (ei ylityökorvauksia, mitä ne ovat?) ja matkat päälle.

 

Halusin olla siisti ja niin tyylikäs kuin keski-ikäinen pullukka voi olla. Olin ostanut uudet housut alennusmyynnistä ja jostakin syystä tunsin epäilyä niitä kohtaan. Ajattelin, että josko vaikka nappi irtoaisi kesken kokouksen, mitä sitten teen? Otin aamukiireessä bleiserini taskuun neulan, johon olin kiinnittänyt kaiken varalta lankaa.

 

Eipä aikaakaan, kun jouduin kokouksessa kumartumaan ja tunsin, että ommel ratkesi takapuolesta…Ne housut eivät muuten olleet pienet! Muuten vaan lahot. Heti seuraavalla tauolla menin naistenhuoneeseen, onnittelin itseäni kädestä pitäen ja kursin takamuksen kasaan. Kylläpä olin osannut olla fiksu, kun ennakoin tilanteen. Iltapäivällä pöksyt ratkesivat uudelleen, toisesta kohdasta. Taas ommeltiin. Hymy ei hyytynyt kokouksessa, eikä kukaan tiennyt jännittävästä tilanteestani mitään. Luojan kiitos, illan asiakastilaisuus meni ihan hyvin, eivätkä housut osoittaneet merkkejä lisävaurioista.

 

Tulinpa sitten kotiin. Etsin neulaa taskusta, mutta se oli kadonnut lankoineen päivineen. Asia ei minua suuremmin vaivannut ja riisuin itseni pikkupöksysilleni ja painuin keittiöön iltateetä keittämään. Lantiollani pyöri joku langanpätkä ja ehdin jo puuskahtaa, että purkautuvatko alushousunikin tänään. Vaan ei, lanka johti suoraan selluliittiin reidessäni. Se perhanan neula oli vauhdissa uponnut ahteriini kokonaan! Jos sitä lankaa ei olisi ollut, en olisi tiennyt koko asiasta mitään. Aviomies ihmetteli, miten ihmisen persaus voi olla niin tunnoton, ettei huomaa lähes viisisenttistä neulaa. No, tähän ikään voi tunto jo vähän sillä alueella heiketä, vai mitä?

 

Että tällaista tällä kertaa. Kaikenlaista voi ihmiselle sattua, kun vauhdilla etenee.